Tänään oli sitten se paljon puhuttu muuttopäivä ja pääsin muuttamaan Mikkeliin.
Kun muutttokuorma oli purettu ja äiti ja eno lähti siitä sitten kotiin ja jäin yksin, ni eka olin silleen, että eihän tässä mitään. Mutta hetken kuluttua se paha olo sitten tuli ja aloin itkeä kun pikkuvauva. Yritin sitten soittaa pikkusiskolle, että joko se on päässy töistä. No se ei sitten vastannu, ni päätin lähtee sen kämpille ootteleen. Matkalla se sitten vastaskin puhelimeen ja pääsin sitten sille .
Nyt sitten itkeskelen täällä siskolla.
Yksinasuminen tuntuu olevan tällä hetkellä vähän turhankin suuri ongelma minulle. Heti kun jään yksin, alan ahdistua ja haluan vain pois ja jonkun toisen luokse. Viime viikot olenkin ollut niin, että olen aina jonkun luona ollut. Tähän ongelmaan täytyy löytyä jokin ratkaisu.
Ensiviikolla onkin aika psykologille. Sitä odotellessa.
Josko tämä ongelma tästä nytten ratkeaisi. Onneksi sain tulla siskon luokse yöksi, niin ei tarvitse yksin kärvistellä.
