Hellurei kaikille tasapuolisesti!
Kirjoitan jälleen kerran näin aamupäivästä, vaikka tiedän että asiaa riittäisi varmasti myös illalla. Nyt vain sattui sopiva rako kirjoittamiselle.
Tänään oli taas psykologin tapaaminen, ja odotin siitä todella vaikeaa, mutta se olikin yllättävän helppoa. Asiat oli helppo todeta ja sanoa todella miten ne on. Mutta sitten psykologi kysyi tai oikeastaan ihmetteli, missä ne tunteet sitten on, koska en niitä näytä. Asiat joita käsittelen, ovat kipeitä, mutta en jostain syystä halua/pysty näyttämään tunteitani. Viime aikoina olen itkenyt niin paljon, etten enää jaksaisi itkeä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö tuntisi mitään. Voi että, tunnen paljonkin, kun vain saisin päästettyä sen kaiken ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti