Kolmantena musiikkipostauksena hieman uudempi suosikkibändini - Skillet.
Yleensä minä en siis kuuntele tämän tyyppistä musiikkia ja vasta viime kuukausien aikana olen alkanut hevi musiikille lämmetä.
Kuulin ensimmäisiä kertoja Skilletin musiikkia siskoni toimesta pari vuotta sitten.
Silloin en vielä musiikille lämmennyt, mutta syksyllä Skilletin musiikki jotenkin vain kolahti minuun uudella temmolla.
Syksyllä ollessani siskon asunnolla aloin kuunnella Skilletin musaa hänen koneeltaan ja kun sitten etsin lisää netistä, eteeni tuli Monster kappale. Kun kappale sitten rävähti käyntiin, olin aivan myyty.
Laulajan (nimeä en ole vielä etsinyt ) ääni on aivan mahtava ja hän pääsee hyvin eri korkeuksille.
Monster kappaleessa pidän todella paljon sen menevyydestä ja rummusta.
Hauskin kohta on ehkä se, missä laulaja sanoo jännällä äänellä Monster.
Kuten sanoin, Skillet on hieman uudempi tuttavuus, joten en ole vielä siihen paljoa kerennyt perehtyä.
Tässä kuitenkin joitain suosikkejani ja ensimmäisenä tietenkin Monster.
Kolmantena musiikkipostauksena hieman uudempi suosikkibändini - Skillet.
Yleensä minä en siis kuuntele tämän tyyppistä musiikkia ja vasta viime kuukausien aikana olen alkanut hevi musiikille lämmetä.
Kuulin ensimmäisiä kertoja Skilletin musiikkia siskoni toimesta pari vuotta sitten.
Silloin en vielä musiikille lämmennyt, mutta syksyllä Skilletin musiikki jotenkin vain kolahti minuun uudella temmolla.
Syksyllä ollessani siskon asunnolla aloin kuunnella Skilletin musaa hänen koneeltaan ja kun sitten etsin lisää netistä, eteeni tuli Monster kappale. Kun kappale sitten rävähti käyntiin, olin aivan myyty.
Laulajan (nimeä en ole vielä etsinyt ) ääni on aivan mahtava ja hän pääsee hyvin eri korkeuksille.
Monster kappaleessa pidän todella paljon sen menevyydestä ja rummusta.
Hauskin kohta on ehkä se, missä laulaja sanoo jännällä äänellä Monster.
Kuten sanoin, Skillet on hieman uudempi tuttavuus, joten en ole vielä siihen paljoa kerennyt perehtyä.
Tässä kuitenkin joitain suosikkejani ja ensimmäisenä tietenkin Monster.
Ennen kuin alan asiaan enempää syventyä, haluan painottaa että kyseessä tulee olemaan minun suosikkini, ja kanssani voi olla eri mieltä musiikin suhteen niin kuin monen muunkin. Mikäli joukossa ei ole suosikkia, niin olen siitä pahoillani.
Enkä halua omia suosikkejani kenellekkään tyrkyttää, mutta jos joukossa on jokin uusi tuttavuus tai haluaa kokeilla jotain jonka tietää mutta ei ole ennen kuunnellut, niin rohkeasti vaan.
Mutta jos joukossa on joku ehdoton inhokki, niin jos haluat asian tuoda esille, niin olethan asiallinen.
Kiitos ja kumarrus jo tässä vaiheessa - toivottavasti nautitte tulevasta viikosta blogini parissa, yritän parhaani.
Ensimmäisen musiikkipuolen teemapostauksen teen yhdestä ehkä kaikkein rakkaimmasta artistista; Enrique Iglesiaksesta.
Enrique on yksi pitkäaikaisimmista suosikeistani ja muistan edelleen kuinka rakastuin "Tired of being sorry" kappaleeseen silloin kun se alkoi radiossa pyöriä.
Muistan myös kun näin kyseisen kappaleen musavideon Voicella, siinä vaiheessa rakastuin myös itse laulajaan.
Tiedän että se kuulostaa höntiltä ja saankin kuulla tästä vinoiluja usein.
Enri on silti suosikkini ja minulle tärkeä, siis musiikki.
Haaveilin kauan että pääsisin Enrin keikalle, ja vuosi sitten unelmani toteutui.
Tuo päivä kun pääsin keikalle, on elämäni ihanimpia.
Siellä se meni lavalla ja oi miten ihanasti hän lauloikaan.
Enkä väsy kiittämästä ystävääni joka suostui matkaan lähtemään, sillä ilman häntä ei olisi reissu onnistunut.
Kun ensimmäinen kappale alkoi kiljuin ja itkin onnesta, sillä en ollut uskoa sitä todeksi.
Lisäksi keikka oli ensimmäinen elämäni livekeikka ja vielä Helsingissä.
Uskomaton kokemus. Valitettavasti en saanut reissulta hyviä kuvia.
Tässä kuitenkin jonkunlainen video keikalta. Pahoittelen laatua, sillä kuvatessa tuli samalla jonkin verran pompittua ja heiluttua, joten oli melko haastavaa pitää kamera aloillaan.
Olen ollut fani siis about 5 vuotta, mikä ei sinänsä ole kovin pitkä aika.
Mutta eikai siihen suurta aikaväliä tarvita, jotta voipi olla fani?
Enrissä pidän siis eniten hänen äänestään ja toki ulkonäöstä. Tosin ei sillä ulkonäöllä lauleta.
Joku vuosi sitten todella tärkeäksi kappaleeksi muodostui Little Girl, tosin nykyään kappale tuo mieleen todella haikeita muistoja.
Ehdoton suosikkini on Hero ja Somebody's me.
Voisin kehua Enriä kokonaisen päivän ja kuunnella samalla häntä (niinkuin nytkin tätä tehdessä )
Tosin minusta tuntuu, ettei kukaan jaksaisi kuunnella palopuhetta Enristä.
Joten koska on kyse musiikkipostauksesta, tähän loppuun joitakin suosikkejani;
Ennen kuin alan asiaan enempää syventyä, haluan painottaa että kyseessä tulee olemaan minun suosikkini, ja kanssani voi olla eri mieltä musiikin suhteen niin kuin monen muunkin. Mikäli joukossa ei ole suosikkia, niin olen siitä pahoillani.
Enkä halua omia suosikkejani kenellekkään tyrkyttää, mutta jos joukossa on jokin uusi tuttavuus tai haluaa kokeilla jotain jonka tietää mutta ei ole ennen kuunnellut, niin rohkeasti vaan.
Mutta jos joukossa on joku ehdoton inhokki, niin jos haluat asian tuoda esille, niin olethan asiallinen.
Kiitos ja kumarrus jo tässä vaiheessa - toivottavasti nautitte tulevasta viikosta blogini parissa, yritän parhaani.
Ensimmäisen musiikkipuolen teemapostauksen teen yhdestä ehkä kaikkein rakkaimmasta artistista; Enrique Iglesiaksesta.
Enrique on yksi pitkäaikaisimmista suosikeistani ja muistan edelleen kuinka rakastuin "Tired of being sorry" kappaleeseen silloin kun se alkoi radiossa pyöriä.
Muistan myös kun näin kyseisen kappaleen musavideon Voicella, siinä vaiheessa rakastuin myös itse laulajaan.
Tiedän että se kuulostaa höntiltä ja saankin kuulla tästä vinoiluja usein.
Enri on silti suosikkini ja minulle tärkeä, siis musiikki.
Haaveilin kauan että pääsisin Enrin keikalle, ja vuosi sitten unelmani toteutui.
Tuo päivä kun pääsin keikalle, on elämäni ihanimpia.
Siellä se meni lavalla ja oi miten ihanasti hän lauloikaan.
Enkä väsy kiittämästä ystävääni joka suostui matkaan lähtemään, sillä ilman häntä ei olisi reissu onnistunut.
Kun ensimmäinen kappale alkoi kiljuin ja itkin onnesta, sillä en ollut uskoa sitä todeksi.
Lisäksi keikka oli ensimmäinen elämäni livekeikka ja vielä Helsingissä.
Uskomaton kokemus. Valitettavasti en saanut reissulta hyviä kuvia.
Tässä kuitenkin jonkunlainen video keikalta. Pahoittelen laatua, sillä kuvatessa tuli samalla jonkin verran pompittua ja heiluttua, joten oli melko haastavaa pitää kamera aloillaan.
Olen ollut fani siis about 5 vuotta, mikä ei sinänsä ole kovin pitkä aika.
Mutta eikai siihen suurta aikaväliä tarvita, jotta voipi olla fani?
Enrissä pidän siis eniten hänen äänestään ja toki ulkonäöstä. Tosin ei sillä ulkonäöllä lauleta.
Joku vuosi sitten todella tärkeäksi kappaleeksi muodostui Little Girl, tosin nykyään kappale tuo mieleen todella haikeita muistoja.
Ehdoton suosikkini on Hero ja Somebody's me.
Voisin kehua Enriä kokonaisen päivän ja kuunnella samalla häntä (niinkuin nytkin tätä tehdessä )
Tosin minusta tuntuu, ettei kukaan jaksaisi kuunnella palopuhetta Enristä.
Joten koska on kyse musiikkipostauksesta, tähän loppuun joitakin suosikkejani;
Se on yksi mahtavimmista musikaaleista joita olen eläissäni nähnyt.
Elokuvan musiikki on aivan mahtavaa ja näyttelijät tulkitsevat tuttuja kappaleita hienosti.
Elokuva on myös todella koskettava ja jälleen kerran romanttinen.
Elokuva on tehty todella hienosti ja muistan kun katsoin sitä kerran kaverini kanssa ja alkuun hän tokaisi että onpa sekava. Kuvat ja tilanteet vaihtuvat siis nopealla temmolla ja alussa valaistus onkin hieman hämärä.
Naispääosaa esittää Nicole Kidman ja hän on tavattoman kaunis tässä elokuvassa.
Koska elokuva on musikaali, on vaikeaa valita yhtä tai kahta suosikkia, mutta tähän voisin nyt valita kuitenkin pari.
