Kun tässä nyt on jonkinlaiseksi tavaksi muodostunut myös edelliseen päivään palaaminen,
niin eilisestä kerrottakoon sen verran, että kävin ostamassa itselleni Tarzanin, siis elokuvan - en miestä.
Ja illalla se sitten siskon kanssa katsottiin. Kyllä sai nauraa maha kippurassa ja lopussa sitten huokaista onnesta.
Kävin myös ostamassa kylpyhuoneeseen kauan kauppalistalle olleet lamput. Ja lamput paloi viime kuussa O.o
no nyt näkee kylpyhuoneessa vähän paremmin. homman alla oli myös melko kasa pyykkiä
Tänään ohjelmassa oli koulun jälkeen hengailua kaverin kanssa kaupungilla ja käteen tarttui toppatakki ja - housut. Nytten sitä sitten tarkenee kylmemmilläkin keleillä.
Sitten päivän tähän mennessä huvittavimpaan juttuun. Tai minua itseäni se ainakin huvitti kovasti.
Hieman vaille viisi sain idean, että mitä jos lähtisi elokuviin. Selasin valikoimaa ja summailin, että kerkeäisin katsomaan uusimman Alvin ja Pikkuoravat elokuvan. Soittelin sitten kaverille ja kävin läpi kaikki mahdolliset tyypit. En kuitenkaan saanut ketään lähtemään, joten päätin mennä yksin.
En ole koskaan käynyt elokuvissa yksin, joten ajattelin, että kokeillaan.
Ja se kokeileminen todellakin kannatti.
Elokuvan sai katsoa aivan rauhassa - tosin ei kukaan kaveri koskaan ole häirinnyt.
Ja kai minusta syksyn aikana on tullut niin yksikseen menevä, että yksin tulee hoidettua paljon asioita.
Tuntuu kuin saisin osan vanhasta minästä takaisin jossain muodossa. Olen aina viihtynyt yksin ja tykännyt tehdä asioita yksin. Syksyllä pelkkä ajatus yksin jäämisestä oli aivan kammottava. Nyt sitä jo mennään elokuviinkin yksin. Tästä hyvästä onnittelenkin itseäni. Tosin eihän elokuvissa yksin käyminen mikään ihme juttu ole, mutta yleensä siellä vaan tulee käytyä seuran kanssa.
Elokuvissa minulle tuli todella hyvä tunne kun istuin vain siellä ja nautin hauskasta elokvuvasta. Aivan kuin olisin päässyt eroon koulustressistä ja koko muusta maailmasta. Olen aina pitänyt elokuvateattereista ja niissä on jotain aivan mahtavaa tunnelmaa. Tämä todellakin tuli tarpeeseen.
Kiitos itselleni. Voiko niin sanoa?
Ja siis itse elokuvasta.
Jostain syystä pidän todella paljon pikkuorava elokuvista, tosin kakkonen on vielä näkemättä.
Tyyli jolla pikkuoravat esittävät tunnettuja kappaleita saa ne kuulostamaan aivan toiselta.
Todella paljon pidän myös Davea esittävästä Jason Leestä. Hän on todella komea, varsinkin elokuvan autiosaari kohtauksessa. Tosin se miltä hän näyttää Kovan onnen kundissa menee kuitenkin minun makuuni vähän överiksi. Mutta näissä leffoissa - kyllä kelpaisi minulle.
Elokuva oli todella hienosti tehty ja oli hienoa nähdä Alvinin rauhallisempi puoli.
Elokuvan loppukohtaukset saarella olivat todella hienosti tehty ja se olisi varmasti toiminut 3D:nä hienosti.
En kuitenkaan etsinnöistä huolimatta löytänyt kuvaa kohtauksesta, joten suosittelen kaikkia pikkuoravien ystäviä ja muitakin käymään elokuva kattomassa, mikäli se vielä kauan menee.
Loppuun yksi laulu elokuvasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti