sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Hurry up and save me I just wanna feel alive And I do when I'm with you

Oikein hyvää iltapäivää kaikille vai onko tämä jo alkuiltaa? 
Noh siis, kuitenkin. 
Viikonloppu meni todella nopeasti ja olin kouluviikon jäljiltä todella väsynyt. Tai sitten lääkeannos(20mg) saa minut todella uneliaaksi päivisin. Tosin olen tämän viikon nukkunut todella hyvin "koputtaa puuta" unia lukuunottamatta. Kävimme jälleen rannassa saunomassa ja tällä kertaa pääsin käymään ihan oikeasaa avannossa, sillä jäätä oli viimeisen viikon aikana kertynyt ihan kivasti. Vesi ei tuntunut läheskään niin "kylmältä" kuin aiemmin. Mukavaa se siis oli todellakin. Olimme siskojeni kanssa saunaussa ainakin tunnin. Se teki todella hyvää, sillä ennen saunaan menoa olin hivenen kiukkuinen ja todella väsynyt, vaikken sitä halunnutkaan muille myöntää. 



Itseasiassa koko viikko meni todella nopeasti ja koulun jatkaminen oli oikein mukavaa. Olen myös iloinen päivärytmistä jonka koulun ansiosta sain takaisin. 
Torstaina oli siis ainakin toistaiseksi viimeinen psykologi/terapia käynti. 
Mietimme silloin sitä, tarvitsenko itselleni heti uuden psykologin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että saatan hyvinkin pärjätä vähän aikaa ilman terapiaa. Olo on kylläkin ihan hyvä ja ainakin toistaiseksi olen tasapainossa. Mietin kuitenkin sitä, kun lääkitykseni sitten loppuu ja joudun palaamaan arkeen ilman lääkettä joka pitää minut virkeänä. Tosin eihän lääke kokonaan poista toisinaan tulevaa ahdistusta. Viikonloppuna toisinaan vaan purskahdin kyyneliin, vaikkakin vain kuuntelin musiikkia. 
Onneksi lääkkeiden jättö on edessä vasta huhtikuun liepeillä, joten siihen mennessä monikin asia ehtii vielä muuttua. 
Kotona puhuimme myös masennuksen mahdollisesta uusiutumisesta. Silloin minua alkoi jo jollain tapaa pelottaakkin tuleva. Tosin silloin olen jo "yhden kokemuksen rikkaampi" jos niin voi tässä tilanteessa sanoa. 
Mutta eihän tulevaisuutta voi vielä miettiä, eikös se ole niin, että päivä kerrallaan ja niin edellleen.  



Näin sunnuntaipäivänä tykkään olla todella rennoissa vaatteissa ja kävellä possutossut jalassa. Parketti lattialla niistä lähtee kiva tepsutuksen ääni. 


Tässä kuva taannoiselta kuvailupäivältäni. Kyseessä on siis BondGirl hajuvesi by Avon. Ihan mukava tuoksu. 

Tälläisiä höpötyksiä tällä kertaa. Nytten kiskaisen sukat jalkaani ja odotan ystävättereni soittoa, jotta voin mahdollisesti lähteä häntä vastaan asemalle, hän kun on tulossa luokseni kyläilemään. 

2 kommenttia:

  1. avanto kuulostaa kivalta, itse en rohkene viellä:D
    Toivottavasti terapian lopetus ei aiheuta takapakkia... ja muistathan ettei lääkitystä pidä lopettaa jos olo on yhä huono.
    Seuraavat viikot kannattaakin varmaan tarkkailla itseensä ja fiiliksiä niin näkee miten sopeutuu elämään ilman terapiaa.
    toivottavasti kaikki menee hyvin<3

    VastaaPoista
  2. avanto on todella mukava harrastus ja siihen tosiaan jää koukuun, se on tavallaan sellasta hyvää huumetta :DDD
    minäkin toivon että elämä pysyy jota kuinkin tasapainossa niinkuin viime viikon "koputtaa puuta " :)
    kiitoksi ihanasta kommentista! <3 :) piristi mukavasti päivääni :)

    VastaaPoista