Who took my cassette player I loved it so I can't let go

Tänään olin koulussa tooosi pitkään aikaan. Viimeksi olen ollut koulussa viime lokakuussa? Joten siitä on aikaa ja paljon. Olen kuitenkin iloinen, että pääsin takaisin koulun penkille, koska sairaslomani aikana päivärytmi oli milloin mitäkin. Eikä päivisin oikein ollut tekemistäkään. Tosin syksyllä epätoivon tunteiden kanssani epäilin kuulumistani tälle alalle. Nyt kuitenkin opiskelen kiltisti lähihoitajaksi vanhustyön osaamisalalla. Jotta taskussa olisi kokonainen koulutus.

Koulu alkoi siis 8.00 ja minä kipitin sinne hiki hatussa, koska olen lomalla tottunut heräämään hieman myöhemmin ja pelkäsin myöhästyväni. Kerkesin koululle kuitenkin ajoissa. Luokkani on todella pieni ja mukava. Tunneilla oli todella rauhallista ja mukavaa. Mukavaa oli myös huomata, kuinka pääsin ryhmän mukaan, vaikka muut olivatkin minua vanhempia. Pelkäsin, mitä he ajattelevat 18vee tytöstä vanhustyönkoulutusohjelmassa. Sillä ihmiset eivät ehkä ajattele ensimmäisenä nuorta vanhusten pariin. Tosin opintojen alussa en edes ajatellut vanhuksiin suuntautumista. Mutta yksi harjoittelu muistisairaiden kanssa riitti muuttamaan mieleeni. En voisi kuvitella itseäni minnekkään muualleni. Olen vain luonnollisimmillani vanhusten kanssa, he ovat ihania! Ja käyn vieläkin katsomassa miten harjottelupaikkani vanhukset pärjäävät. Heihin ei voi olla kiintymättä, vaikka joukossa onkin haastavia asiakkaita.
Päivä menikin todella nopeasti. 

Koulun jälkeen lähdin luokkalaiseni kanssa kaupungille pyörimään. Sieltä löytyikin sitten kivat ostokset joululahjarahoilla.

Aladdin ja Leijonakuningas viimeinkin minun. Aladdinia olen etsinyt keväästä lähtien, ja tänään se viimein sattui kohdalleni. Ja Leijona kuningashan on itsessään jo suuri klassikko. Kaksi elokuvaa lisää Disney kokoelmaan.
Ostin myös anttilasta hienon pyykkikorin, koska sitä asunnossa ei vielä ole. Nyt on sitten pyykitkin hieman nätimmin piilossa.

Eilinen yö meni lähes tulkoon valvoessa, ja jos sitten nukuin niin ei sekään mitään laatu-unta ollut. Jossain vaiheessa yöllä sitten  rupesimme siskoni kanssa syömään leipää, koska meille tuli molemmille nälkä. Loppujen lopuksi nukahdin viiden kuuden välillä ja kello soi 6.50.
Että niin virkeänä sitä sitten mentiin kouluun. Nyt väsymys alkaa sitten painaa silmiä umpeen. Toivottavasti saan ensiyönä paremmin unta, sillä olisi mukavaa mennä kouluun hieman pirteämpänä, jotta päähänkin jäisi jotain muistiin.