She was scared, unprepared Lost in the dark, falling apart I can survive, with you by my side

Noniin, olen koko illan tässä suunnitellut tämän päivän postausta ja nyt sen sitten sain aloitettua.

Päivän mittaan onn tullut paljon erilaisia vaihtoehtoja ja haluaisin toteuttaa ne kaikki samantien. 

Tosin sillon tästä tulisi niin iso postaus, ettei kukaan jaksaisi sitä lukea.

Aamulla olin pienellä työkeikalla ja sen jälkeen kävin tapaamassa kesätyöpaikkani asukkeja. 

Kun sitten yksi heistä näki minut keinussa hän vain tokaisi; sinäkin täällä pruuttukseni! En voinut muuta kuin hymyillä. Näin kuinka iloiseksi he tulivat minut nähtyään ja kuinka iloiseksi tulin itse. Kyseessä oli siis vanhoja ihmisiä joiden kanssa olen työskennellyt.

 Kuvan tekstiä ajatellen en ajattele ketään ihanaa poikaa tai vastaavaa,

 vaan hoitotyössä tapaamiani henkilöitä, vanhoja ihmisiä. 

Tiedän, että tässä työssä ei saisi kiintyä asiakkaisiin liikaa. Mutta joidenkin kohdalla en vain voi vastustaa sitä tunnetta. He ovat aitoja, ihania huumorintajuisia ihmisiä joita meidän tulisi arvostaa.

Olin kesällä töissä vanhusten kanssa ja edelleen käyn heitä moikkaamassa ja kyselen työntekijöiltä heidän kuulumisiaan. 

Tietysti kiintymisessä on oma haittapuolensa - kuolema. Varsinkin vanhojen ihmisten kanssa ollessa se on väistämätöntä. 

Kukaanhan ei elä ikuisesti?

Näin siis pääsimme vanhuksiin ja siihen kuinka tärkeitä heistä huolehtiminen on minulle!

Mikä teille on elämässä tärkeää?

Pyörin tällä kertaa Weheartit sivustolla ja löysin paljon kivoja kuvia. 

Tykkään todella paljon haleista! Kun on huono olla, kunnon hali auttaa jo paljon.

Äidin miesystävä usein halaa meitä, kertoakseen että välittää, ja nyt kun hän ei ole täällä, ei ole kukaan antamassa koko ajan haleja. Tosin kerran hän laittoi äidille viestin jotta halaisi meitä hänen puolestaan. Ihanaa!

Olen totaalinen unelmoija. Ei mene päivääkään etten unelmoisi jostain. Unelmoin tottakai prinssistä valkean ratsunsa kanssa, mutta toki muistakin asioista. 

Olisi ihanaa omistaa kaikkea, mutta eihän tavaroilla tule onnelliseksi?

Viikolla aloin myös haaveilla työssäoppimisesta Espanjasta kun opettaja siitä mainitsi. Ainut pulma on vain päänuppini. Rakastan Espanjaa ja matkustamista, mutta mitä jos romahdan juuri kun pääsen sinne. 

Koti-ikävä iskee aivan varmasti. Ja mitä kaikkea se sitten saisi aikaan.

Noh, aika näyttää miten Espanja jutun käy.

Mistä te unelmoitte/haaveilette?

Väliin hieman musiikkia. Olen aivan ihastunut Nikkin kappaleeseen, ja tänään en ole paljon muuta kuunnellutkaan. Hänellä on tavattoman kaunis ääni. 

Mitä te olette mieltä kappaleesta?

Tälläiset jutskut tänään. Kiitoksia jälleen kerran kaikille lukijoilleni, ilman teitä blogiani tuskin olisi!