It's my sister Daisy. She's not the one with the Mercedes, sauna and room for a pony.

Ensi alkuun hieman eilisillasta:

En todellakaan juonut eilen koko tuota määrää, halusin vain kuvata joitakin lempiteitäni. 

Tiedän, päiväkirjathan ovat sitä - näpit irti - materiaalia, mutta en usko, että sen kannen kuvaaminen on kauhea rikos. Pidänhän julkista päiväkirjaani netissäkin. 

En ole mikään lauluihminen, mutta kirjan teksti found your own voice on minusta kuitenkin hieno, koska siinä kuitenkin viitataan unelmien toteuttamisesta. 

Kirjani ostin yläasteella kun vielä olin aivan innoissani Camp Rockista, enkä ole kirjaa vielä aivan täyteen saanut. Seuraavasta teen varmaan hieman päivitetymmän ulkonäöltään. 

Illalla katselin Pokka Pitäätä ja nautiskelin teetä. Tuo sarja on aivan ihana! Ja sitä katsoessa saa nauraa maha kippurassa. Ihastuttava sarja. Tykkään muutenkin katsoa vanhoja Britti sarjoja. 

Kyseessähän ei ollut kameli vaan iso koira XDD

Lisäksi väkersin kortin ulkomaille ja laitoin sen hienoon kuoreen. 

Sitten tähän päivään. En todellakaan ole mikään lukutoukka, mutta kun katsoo seuraavaa kuvaa, niin voisi kai hyvin luulla. 

Kävimme luokkalaiseni kanssa etsimässä tehtäväämme sopivaa kirjaa vanhuudesta, mutta matkaani tarttui kuitenkin nämä kolme kirjaa. 

Luen todella mielelläni elämäkerta tyyppisiä kirjoja, ja kun nuo kaksi kirjaa olivat tarjouksessa, niin ajattelin ne sitten napata mukaani.

Kirja johon haluaisin kiinnittää huomionne, on Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Kirjasta on ilmestynyt elokuva ja joitakin osia nähty myös tv:ssä. Kirja sijoittuu historiaan ja tapahtuma paikkana on Helsinki. 

Opettajamme mainitsi kirjasta tänään ja vihjasi, ettei kirja ehkä ole nuoren ihmisen makuun. Koska hän oli suositellut kirjaa nuorelle, ja tämä nuori ei siitä pitänyt. 

Olen kuitenkin katsellut kirjaa kaupassa jo pitkää ja miettinyt sen ostamista.

Ensinnäkin kirjan kansi puhuttelee minua todella paljon. Siinä on romantiikkaa, mutta aistittavissa on kuitenkin sen ajan julma maailma ja sodat. 

Kunhan saan kirjan luettua, teen siitä jonkinlaisen arvion ja tiivistelmän. 

Päivän kohokohta oli kuitenkin elokuvissa käynti. Kävin hyvän ystäväni kanssa katsomassa uusimman Holmesin. 

En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ihastuin suuresti tähän kakkoseen. Olen aina tykännyt Holmesin päättelykyvystä ja tyylistä ratkaista asioita. Hän onkin lempi etsiväni. 

Vaikka elokuvassa olikin paljon "räiskintää" ja muuta, oli siihen kuitenkin sopivassa määrin laitettu huumoria. Mielestäni ihanin kohtaus oli, kun Holmes ratsasti ponilla ja muut menivät edellä hevosilla - hiljaa hyvä tulee.

Enkä usko, että kukaan muu näyttelisi Holmesia nykypäivänä paremmin kuin Robert Downey Jr. Korjatkaa toki jos olen väärässä. 

Reissu ei kuitenkaan sujunut mutkitta, sillä pois lähdettäessä huomasin, etten löytänyt puhelintani mistään. Silloin iski aivan hirveä paniikki. Hetken etsittyäni tulin siihen tulokseen, että olen varmasti pudottanut sen elokuvateatteriin laittaessani sitä taskuun, sillä sinne mennessäni se kyllä oli mukana. 

Ryntäsin elokuvateatterille, mutta ovet oli jo laitettu lukkoon. Kirosin ja koetin koputtaa oveen, mutta ketään ei näkynyt. Jatkoin kiroamista ja aloin kaivaa laukkua - josko se sittenkin olisi siellä. Silloin ovelle käveli oikein komea nuori mies ja avasi oven. Sanoin, että puhelimeni taisi jäädä sinne vahingossa. Sitten hän kysyi, että minkäslainen. Sanoin, että sininen nokia. Silloin hän kaivoi puhelimen hupparinsa taskusta ja kiitin häntä ainakin pariin kertaan. Säikähdin todella paljon, mutta onneksi tajusin ajoissa lähteä etsimään puhelintani. 

Tulipas tuosta tapahtuman kerronnasta jotenkin erikoinen. No mutta siis noin se kuitenkin meni. 

Onko teille käynyt koskaan noin? Minne te olette puhelimenne unohtaneet? Tai jonkin muun tärkeän esineen, kuten rahapussin. Kuulisin mielelläni muidenkin "kommelluksista". 

Tänään oli myöskin viimeinen terapiakäyntini, mutta sitä voisin pohtia lisää vaikka huomenissa, koska postauksesta on jo nyt tullut hyvin