tiistai 27. joulukuuta 2011

Et tiedä tietä menneisiin Et elänyt kanssamme päivääkään Siis älä ikinä sano niin

Eilinen postaus oli tosiaan kuvapainotteinen ja ehkä hieman hätäseenkin tekaistu, pahoittelen siis eilisen postauksen laatua. Katsotaan kuinka tämän postailureissun käy kun ulkona riehuu hirveä tuuli, vaikkei se ruuhka Suomen tuulia vastaakaan. Sähköt ovat iltapäivän alkana alkaneet jälleen katkeilla. Toivottavasti kerkeän ladata tätä koneen akkua sen verran, että voin tehdä hommat koneella ilman sähköjäkin. 
Se siis sähköistä. 

Tosin kuvilta ei vältytä tänäänkään. Minusta vain tuntuu, että koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin kuvat joita laitan, kertovat tarinaani puolestani, kun en siihen itse pysty. eikö siinä ole järkeä?

Postauksen otsikosta haluaisin sanoa sen verran, että se on ote Suvi Teräsniskan kappaleesta Älä ikinä sano niin
Löysin kappaleen yksi ilta netissä pyöriessäni ja kappaleen sanat kolahtivat todella minuun ja ihastuin kappaleeseen :)
Voisi sanoa,että siskoni on viime viikkojen aikoina aivopessyt minut kuuntelemaan Teräsniskaa ja kieltämättä hänellä on todella kaunia ääni ja sanat ovat todella koskettavia. 
Toinen hieno kappale on Kaunis ja Helppo.



Tähän väliin haluaisin esittää rakkaille lukijoille ja blogissani muuten vieraileville kysymyksen  minun postaustahdista. Tässä syksyn aikana postauksia on tullut lähestulkoon päivittäin, johon syynä se, että sairaslomani aikana minulla ei oikeastaan ole ollut paljoakaan tekemistä. Kouluni jatkuu kuitenkin tammikuun alusta ja se varmaankin tulee näkymään blogissani - ehkä. 
Haluaisinkin kysyä, onko postaustahtini teidän mielestä liian tiheä? Voitte laittaa kommenttia ja mielipiteitä tulemaan ihan rohkeasti. Palautetta voi myös antaa blogin ulkoasusta. 

* hui mikä tuuli ulkona on, eihän tuo katto vain irtoa? eihän äiti? *

Huomenna tiedossa olisi toistaiseksi viimeinen reissu Kuopioon. Toki siellä tulee varmaan käytyä joskus kaveria katsomassa. Menen siis huomenna siivoamaan asuntoni ja palauttamaan avaimeni. Onneksi en joudu lähtemään sinne yksin, sillä pelkä ajatuskin yksin olemisesta siinä asunnossa ahdistaa. Onneksi lääkettä on tullut syötyä sen verran, että ahdistus on lievempää. Tosin kahtena aiempana iltana on tullut jotain erikoisia ahdistuskohtauksia. Tosin tein eilen viimeisen muutoksen lääkeannokseen, ja nyt kroppaan menee sitten 20mg kerralla. Seuraava viikko tullaan siis mitä todennäköisemmin nukkumaan huonosti ja voimaan muutenkin huonosti. Toivon, että lääkettä ei tarvitse enää suuremmaksi nostaa ja pääkoppa pääsisi viimein tasapainoon. 
Tosin illalla huonoon olooni vaikutti pelko painajaismaisista ja ahdistavista unista. 
Toissa yönä näin unta, että pikkusiskoni oli kuoleman partaalla ja se oli aivan hirveää. Koska en pelkää mitään niin paljon kuin lähimmäisen menettämistä. 


Loppuun voisin listata joitakin viime viikkojen voimakappaleitani:

Emeli Sandé - Daddy
Jennifer Lopez - Papi
Theory of a deadman - By the way
Suvi Teräsniska - Älä ikinä sano niin 
Breaking Benjamin -  The diary of Jane
Emeli Sandé - Read all about it

kuvat by:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti