sunnuntai 4. joulukuuta 2011

When we stand together

Aivan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia ihania lukijoitani! Olen bloggaillut jo pari vuotta, mutta koskaan aiemmin minulla ei ole ollut näin paljoa lukijoita, olette ihania ja ilman teitä ei tätä blogia olisi ollenkaan. 
Kommenttinne piristää joka kerta ihanasti päivääni, niin kuin tänäänkin, kun avasin koneen ja tuskailin koulutehtävän aloittamista, ensin kuitenkin tarkistin sähköpostini - kun luin kommentit, hymy levisi naamalleni. Olen siis todella iloinen, että olette lukijoitani. 
Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossakin. Kiitoksia


Kuten jo tuossa aiemmin mainitsin, tänään työalla oli koulutehtäväni, kirjallinen Hoito - ja palvelusuunnitelma.  Olin tehnyt kyseisen tehtävän jo aiemmin ja luulin, että en ollut sitä ollenkaan tallentanut. Sitten kun avasin tiedoston, huomasin, että se olikin tallentunut, mutta vain pari kohtaa puuttui. No onneksi ne tehtävät oli ihan helppoja ja sain sen viimein valmiiksi. Nyt jäljellä on enää elämäntarina haastattelu, jonka ajattelin tehdä papalleni huomenna. Katsotaan mitä siitä sitten tulee, koska tehtävän on oltava valmiina keskiviikkona, jippii. 

Sitten hieman postcrossing asiaa:
Eilen illalla sain hirveän askartelu vimman ja minun oli pakko ruveta askartelemaan kirjekuoria. Niitä sitten kertyikin useampi.





Tänään ajattelin jatkaa askartelua, sillä löysin illalla vanhan Ellen ja uskoisin siitä löytyvän hienoja mainoksia joista saa hienoja kuoria. Täytyyhän kallis lehti käyttää hyödyksi. Eilis illan tekeleet on otettu MeNaiset lehdestä. 
Tämän päivän ohjelmana olisi myös tavaroiden pakkailua, sillä osa tavaroistani on edelleen porukoilla, ja ne pitäisi saada kämpille ensiviikoksi. Ei kai auta muu kuin ruveta pakkaamaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti