I almost told you that I loved you

Huomenta rakkaat lukijani. Aamupäivä postailu jälleen tuloillaan.

Hieman palatakseni eiliseen päivään; mikään ei onnistunut. Aamulla olin todella väsynyt ja vaikka mitä epämukavaa, mutta lähdin sitten kuitenkin kaupungille ja kaverilleni vein subin, kun hän pyysi tuomaan. No sinne suuntaan olin kuitenkin menossa. Kun sitten pääsin kaverilleni ja aloimm kuunnella musaa, niin kysyin (kuten aina) saisinko valita kappaleen, ja laitoin soimaan Halestorm nimisen bändin kappaleen. Siihen kaverini tokaisi; milloin olet alkanut kuunnella kunnon hyvää musiikkia?

Kun lähdin kaverilta kävelemään siskoani vastaan, aloin miettiä tuota lausetta. Aina ennen ja edelleenkin kuuntelen paljon espanjankielistä musiikkia kuten esim. Enrique Iglesiasta. Siskoni, äitini, äidin miesystävä ja kaverini kuuntelevat kaikki enenmmän tai vähemmän heviin viittaavaa musiikkia. Ja nyt kun minäkin olen "kääntynyt" kyseiseen musiikkityyliin, tuntuu kuin nytten kelpaisin ihmisille ja olisin samalla viivalla heidän kanssaan. Olen aina saanut kuulla vinoilua siitä, että taasko se kuuntele sitä latinoa, eihän se edes osaa laulaa. Ehkä ei, mutta minulle se musiikki on todella tärkeää ja auttanut selviämään elämässä eteenpäin. 

En tiedä itsekään mistä tämä hevi/metalli musiikki villitys minuun on iskenyt ja säikähdän sitä toisinaan itsekin.

Kuka minä siis olen? Olenko vielä se sama tyttö joka kuunteli romanttista lässyä espanjaksi?

Olenko enää se iloinen ja nauravainen, elämästä nauttiva tyttö? Pelkään, että muutun täysin erilaiseksi ihmiseksi. Tosin se mitä olen ollut, ei ole suuremmin kaikkia ihmisiä tyydyttänyt ja siitä olen kyllä saanut koulukiusaamisenkin muodossa kuulla. En siis usko siihen, että olisin tarpeeksi hyvä, että kelpaisi tälläisenä tai että olisin aivan nätti tälläisenä. Olen aina sanonut, että kauneus on katsojan silmissä, ja jos ei minua halua katsella, niin katselkoon sitten muualle. Kuten jo aiemmin olen maininnut, en ole mikään muodin mukana kulkeva. Tosin kaikki läheiseni sanovat usein, että olen nätti tälläisenä. Ehkä he vain sanovat sen minun mielikseni. En kuitenkaan jaksaisi ottaa paineita yhden ulkonäön takia. 

Mutta mutta, jotta tämä ei menisi täysin minun ongelmieni käsittelyyn (tosin näin kirjoitettuna tämä todentuu minulle ja asia on jotenkin kevyempi kun sen jakaa) haluaisin jakaa tässä postauksessa myös joitakin mukavia asioita tältä viikolta, koska en halua myöntää itselleni (ainakaan täysin) että on  tainnnut mennä täysin pipariksi koko viikko. 

Eilen illalla muistin ilokseni, että televisiosta tuli:

Olen aivan koukussa kyseiseen sarjaan, vaikken yhtään tiedä miksi. 

Minusta on hienoa, kuinka sarjan Frank osaa korjata kaikkia vanhoja sahoja ja muuta. Lisäksi hän jotenkin niin sympaattinen ihminen ja hänen vaimonsa on todella kaunis - siinä vasta suloinen pari!

Eilen illalla sitten istahdin television ääreen kun ohjelma alkoi, enkä liikkunut siitä mihinkään. Tulin yhdestä vaiavaisesta jaksosta todella iloiseksi ja rallattelin tunnusmusiikkia vielä nukkumaan mennessäni. 

Viime yönä jopa nukkuminenkin onnistui hieman paremmin, kun keksin levottomuuden tullessa näpertää sormilla pyjaman helmassa olevia naruja. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakaan, se auttoi. Ei tarvinnut koko aikaa pyöriä ja varoa etten motaise siskoani. 

Minun on aivan pakko laittaa kuva rakkaista possutossuistani, jotka sain toissajouluna. Ne alkavat olemaan pohjasta hieman räjähtäneet, mutta hyvin ajavat asiansa. Koska olen vilukissa, on ihanaa iltaisin saunan jälkeen tepastella possutossuissa. Elämän pienistä iloista täytyy muistaa nauttia! 

Lisäksi sain tällä viikolla postikortin ja sen mukana pienen kuvan Katto Kassisesta. 

Postikortit ovat aina päivän piristys. 

Tällä viikolla olen syönyt aivan hulluna mandariineja! Niihin tulee himo ja lisäksi ne ovat terveellisiä.