lauantai 17. joulukuuta 2011

The Truth is I Lied about Everything... I'm not ok - part 2

Muistuttaisin kaikkia lukijoita ja muitakin anonyymeja ja ohimennen lukijoita laittamaan kysymyksiä postaukseeni , tosin kysymykset voi laittaa myös tämän postauksen alle. Tykkän todella paljon vastailla kysymyksiin ja erikoisetkin kysymykset ovat tervetulleita, kuten kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle. Laittakaa siis vaan kysymyksiä tulemaan, aikaa on vielä jäljellä. Jaja yksi ihminen voi esitää niin monta kysymystä kuin vain suinkin keksii. Kiitoksia jälleen etukäteen!

Kävin tosiaan edellisen postauksen jälkeen saunomassa ja uimassa. Uinti teki todella hyvää! Siihen jää totaalisesti koukkuun! Eikä se vesi ollut edes kylmää. Ja henoa siitä teki laiturille laitetut kynttilät. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Paisteltiin siinä sitten makkaroita ja kun tultiin kotiin niin kävin hakemassa äidin miesystävältä Ginipaukun. Tarkoitus ei kuintenkaan todellakaan ole tarkoitus ruveta ryyppäämään, yhden ajattelin ottaa. Perusajatuksenihan on aina ollut absolutistisuus. Nyt sen vaan välillä pääsee lipsumaan. Kännejä en ole kuitenkaan koskaan vetänyt ja toivon etten tule koskaan juomaankaan niin paljoa. 


Olen aivan innoissani koska jouluaatto on tuloillaan, mutta toisaalta tajusin myös kuinka tänä vuonna jouluodotus ei ole ollut yhtä iloinen ja olen todella pahasti ollut myöhässä lahjojen ja korttien suhteen. Pelkäsin marraskuun lopulla jo, että koko joulu menisi pilalle. Olen aina rakastanut joulua ja varsinkin sitä kuinka ollaan koko perhe porukalla, syödään, saunotaan ja kaikki on happy happy. 
Ensivuonna aion todellakin ottaa takaisin sen kaiken mitä tänä vuonna joulun suhteen olen "möhlinyt". 
Syksy on ollut muutenkin todella raskas ja monimutkainen. Jokin aika sitten vielä tuskailn ahdistukseni kanssa ja sen etten halunnut mennä yksin kuopioon, jossa kämpässä odotti armoton yksinäisyys. Vähän aikaa sitten huomasin, kuinka minulla on oma asunto mikkelissä, käyn terapiassa, jaksan jälleen hymyillä ja tehdä asioita. Pelkäsin, etten ikinä pääsisi kuopiosta pois ja että kaikki menee pieleen.
Mutta paljon on vielä edessä, eikä tämä tässä vielä ollut. Olen kuitenkin saanut turvapaikan asunnostani ja siskoni seurasta siellä. En voi antaa itselleni periksi ja luovuttaa, elämähän on vasta edessä - mutta minkäs teet kun toisinaan et yksinkertaisesti vain enää jaksa. 


Tähän kollaasiin tuli aiempaa enenmmän synkkyyttä. Mietin joku kerta ahdistuskohtauksieni taustaa ja hän kysyi olenko yksinäinen? En tietenkään haluaisi myöntää itselleni sitä, mutta niin se vain taitaa toisinaan olla. Olen asunut viimeiset kaksi vuotta yksin enkä tähän päivään mennessä ole seurustellut päivääkään. En sillä että hinkuisin mitään suhdejuttuja, mutta toisinaan olisi mukavaa mennä nukkumaan toisen viereen ja herätä aamulla toisen vierestä. Tosin kyllähän tuo sisko menee, mutta entä sitten kun haluaisin oikein kunnon rutistushalauksen tai suukon otsalle? Siskoni siihen ei ainakaan ryhdy.  Mutta eikai tässä auta muu kuin odottaa - tai sitten rakkautta ei ole tälle tytölle luotu.

Kuvassa on myös teksti "I hate liars". Olen pienestä pitäen oppinut siihen, että valehteleminen on väärin, enkä siis voi sietää valehtelemista. Pienet valkoiset valheet voin kuintekin sulattaa. Jos toinen vain valhetelee ja pettää luottamuksen, en voi luottaa kyseiseen ihmiseen.


Tämä kuvakollaasi puolestaan  - no kaipaako se nyt niin suuria selittelyjä.
Haluaisin kuitenkin selittää hieman kuvaa kynttilöistä, sillä kun tuo joulu on tulossa, niin se tietää sitä, että aattona on käytävä jälleen hautausmaalla. Ainoa joululahja jonka isälleni voin antaa on kynttilä. 
Psykologini kysyikin miten isä liittyy/näkyy joulussamme. Isä ei varsinaisesti moneen vuoteen ole ollut joulussamme mukana ja viime vuosina häntä on muistettu kynttilällä. 
Meillä onkin siskon kanssa suunnitelmissa ostaa joku hieno kynttiläsydeemi haudalle tänä jouluna. 


Tässä kuvassa on itseasiasaa parikin merkitystä; tuo elokuva on todella ihana, ja tuo lause ja tilanne todella koskettava. Lisäksi tämän lauseen voisi liittää isäni kuolemaan; but I guess if I love you, I should let you move on. Isähän on nyt onnellisena taivaassa (jos sellainen paikka siis on olemassa) ja hän haluaisi meidän jatkavan eteenpäin. Isä olet rakas  missä ikinä nyt oletkaan. 
Isän kuolemaan liittyen teen varmaan vielä postauksen ja tulen sitä käsittelemään. 


kuvat by:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti