Too late This is not the answer

Vuosi 2011 on siis pian jäämässä taaksemme ja ajattelin hieman kerrata kulunutta vuotta, joka on todellakin ollut monipuolinen. 

Alkuvuodesta asuin vielä Mikkelissä, pienessä yksiössäni. 

Asunto tosiaan oli pieni, 28neliötä - mutta olin siellä onnellinen. + asunnossa oli ihana kylpyamme jossa nautiskelin iltaisin kylvyn. Toisinaan ikävöin tätä asuntoa, koska se alkoi tuntua todella kodilta. 

Tosin olen todella onnellinen, että löysin nyt sellaisen asunnon, joka tuntuu kodilta ja saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi. 

Keväällä oli myös Enrique Iglesiaksen keikka:

Keikka oli maailman ihanin ikinä ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Keikalla olisin voinut itkeä onnesta. Olen todella kiitollinen, että rakas ystäväni suostui lähtemään kanssani, koska ilman häntä se ei olisi onnistunut. ♥

Keväällä hain Kuopion kouluun, koska en ollut tyytyväinen opetuksen tasoon. 

Kovan työn jälkeen sitten pääsin Kuopioon ja asunnon etsiminen alkoi. 

Sekin oli kovan työn takana. 

Kesälomalla tein reissun Berliiniin kummini kanssa.

Lopun kesälomasta olin töissä muistisairaiden hoivakodissa.

Syksystä sitten muutin Kuopioon. Innosta puhkuen. Mutta kuinkas kävikään - paniikkikohtaukset tulivat takaisin (keväällä oli muutamia) ja masennus sekä ahdistus kavereiksi siihen rinnalle.
Alkoi armoton kamppailu oman pään kanssa ja sen mitä todella tahdon.
Otin monesti yhteen äitini kanssa, joka ei halunnut uskoa, etten ollut onnellinen Kuopiossa, en pärjännyt siellä omillani ja minun vain oli pakko tulla takaisin.
En varmaan koskaan ole itkenyt niin paljon kuin viimeisen syksyn aikana. Toisinaan itkin kuin pieni vauva.
Koulunkäyntini kärsi, enkä tunnistanut enää itseäni.
Myöskin harrastukseni postcrossing kärsi, vaikka siihen asti se oli ollut yksi henkireikäni.

Lokakuun kohdalla voi huomata pienoisen romahduksen korttien lähetyksessä. Nyt joulukuun aikana olen koittanut kiriä ja marraskuussakin.

Tältä tilastoni näyttää tällä hetkellä. Tosin tänään yksi korttini oli saapunut Hollantiin.

Tosiaan, marraskuussa sain äidin viimein uskomaan, etten todellakaan aio mennä Kuopioon saati asua siellä. Sitten alkoi työ asunnon ja koulun hankkimisen suhteen. Molemmat sain kyllä hommattua ja toivon todella, ettei minun tarvitse pettyä tähän, minkä eteen olen jälleen tehnyt työtä.

Tässä kuvaa nykyisestä asunnostani. En tähän hätään parempaa löytänyt.
Seinällä näkyy minun tekemäni palapeli jonka kehystin. Tätä asuntoa voin todella sanoa kodiksi, koska se on tilava, olen siellä onnellinen ja tunnen oloni turvalliseksi.

Olen siis muuttanut vuoden aikana useasti, nähnyt lempiartistini livenä, aloittanut terapian, saanut uuden perheenjäsenen, aloittanut masennuslääkityksen, ollut koko kesäloman töissä ja hämmästyttänyt itseni tällä kaikella.

Tälläinen oli siis vuoteni 2011. Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että muuttaisin Kuopioon vain käydäkseni siellä tai että aloittaisin terapian, koska en ole ennen halunnut käsitellä kipeitä asioitani.

Kaikesta on kuitenkin tähän mennessä selvitty ja selvittävä on myös jatkossa. Ei muuta kuin uusia haasteita ja ongelmia kohti. Tosin onhan tässä vielä vanhaakin jäljellä. Ensi vuonna nähdään!
Kiitokset kaikille lukijoille tästä kuluneesta syksystä, olette ihania! ♥