Tämän päivän postaukseen kertyi aika lailla kuvia, sillä pyörin äsken Favim.com sivuilla ja löysin jälleen sieltä paljon ajatuksiani kuvaavia kuvia.
Tämä kuva tosin ei kerro muita ajatuksiani, kuin että olen aivan hulluna ruutupaitoihin! Ja kaipailen edelleen sitä omaa uutta tyyliäni.
Eilen illalla ja tänäänkin aamulla minulla oli ja on sellainen olo, että voisin vai alkaa itkeä kuin pieni lapsi. En tiedä itsekään mistä tämä tulee, mutta jos nyt joku tulisi ja sanoisi muutaman huonosti valitun sanan, alkaisin varmasti itkeä. Illalla jopa yritin itkeä, jotta pääsisin huonosta olosta eroon. No eihän siitä itkua sitten tullut.
Nukkuminen puolestaan onnistui hieman paremmin, mutta unissani ei sitten ollut suurta kehumista. Miksen voi edes saada mieltä rauhoittavia ja mukavia unia. Eihän tässä kohta enää uskalla mennä nukkumaan.
Olen tyttö joka nukkuu edelleen nalle kainalossaa - enkä varmaan koskaan pääse tavastani eroon. Yöllä kun herään kesken unien ja huomaan nallen esim. pudonneen sängystä, on minun nostettava se takaisin viereeni. Ja ikää neidillä oli?
Tähän kuvaan kokosin isään liittyviä kuvia. Niitä ei kyseiseltä nettisivulta valitettavasti paljoa löytynyt. Noh siis tatuoiniti kuvaa miettien, olen suunnitellut jo jonkun aikaa, että ottaisin oikeaan käteeni tatuoinnin, koska isälläni oli tatuointi kyseisessä kädessä. Näin isä kulkisi mukana aina.
Ja jälleen kerran tällästä lässyn lässyä. Illalla tuli jälleen olo, että haluaisi jonkun ihana pojun viereen nukkumaan, mutta eipä sitä vain ole. Ehkä joskus.
Lisäksi odotan todella innolla jouluaattoa, koska se tulee tänä vuonna olemaan hieman erilainen ja muutenkin. Se on todella ihana huipentuma vuodelle. Erilaisen aatosta tekee se, että perheen lisäksi paikalla on äidin miesystävä. Hän tuli meille asumaan elo - syyskuun vaihteessa ja on asunut meillä siitä asti. On ihme, etten missään vaiheessa ole vastustanut asiaa. Ehkä asiasta myönteisen tekee se, että äidin miesystävä on todella mukava ja todellinen isähahmo - välillä vähän liikaakin. Katsotaan mitä aatosta sitten tuleepi.
Eilen illalla kaverini tuli käymään ja pidimme sitten leffaillan. Ensiksi katsoimme leffan nimeltä Heartbreaker; yllätyimme, että se olikin ranskalainen, mutta lopulta se osoittautui oikein hyväksi leffaksi.
Sen jälkeen lähdimme makuuniin ja vuokrasimme leffan nimeltä The Rebound; aivan ihastuttava, mutta loppu ei ollut täysin minun mieleeni. Hauskaa kuitenkin oli.
Eiköhän tämä nyt toistaiseksi ollut tässä. Tänään sitten terapiaan, josko siitä sitten myöhemmin postausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti