They can read all about it, read all about it

Eilen oli siis tämän vuoden viimeinen terapia, terapiassa ollut käytyä nyt jotakuinkin kymmenen kertaa. 

Oloni alkaa kai pikkuhiljaa parantua, mitä terapeuttini nyt oli mieltä. Mutta katsotaan sitten kun koulu ensikuussa alkaa, mitä se stressi minussa jälleen teettää. 

Käskin kuitenkin itseäni eilen lopettamaan stressaamisen ja muun, koska lauantaina on jouluaatto ja siihen tähdätään nytten.

Eilinen terapia meni ihan hyvin, mutta en pidä siitä kuinka terapeuttini on takertunut isän alkoholin käyttöön. Joo, tiedän isä joi paljon, mutta ei hän sentään ollut mikään alkoholisti, eikä koskaan kohdellut meitä väärin, tai en ainakaan muista sellaista. Kyllä, hän kuoli maksan hajoamiseen - johon yleensä on syynä alkoholi. 

Ongelma ei kuitenkaan ole se, että hän joi vaan se, että hän ei enää ole täällä. Haluaisin ehkä kuitenkin säilyttää isästäni kauniita muistoja. Isän kuoleman jälkeen minuun on iskostunut se, etten juo tai tupakoi koskaan. Se pitikin siihen asti kun täytin 18. Sen jälkeen olen juonut silloin tällöin pari siideriä ja joka kerta minusta tuntuu siltä, että petän itseni - koska vannoin etten koskaan joisi. Tupakkaan en koskaan ole koskenut, koska pappani ja hänen veljensä kuolivat molemmat keuhkoahtaumatautiin. Olen siis nähnyt mihin tupakka ja alkoholi jossain vaiheessa johtaa. 

Mutta siis tästä postauksesta tulee nytten hieman pidempi, joten kuvat jotka olin suunnitellut, tulevat tässä: 

 

Eilinen aamupäivä meni tuhkimotarinan parissa.

Eilen terapian jälkeen päätin leipoa ritiseviä riisisuklaita ja pipareita.