I can't face the dark without you There's nothing left to lose

Hyvää huomenta rakkaat lukijat - se olisi jälleen postailua aamusta. 

Iltaisin en enää kauheasti koneela viihdy enkä uskalla olla, koska ensinnäkin se valvottaa minua jos olen kauan illalla koneella ja äitiki sanoo ettei koneen tai telkkarin ääressä oleminen illasta ole tehnyt minulle hyvää. 

Viime yö meni jälleen aivan pipariksi, kirjaimellisesti. Koetin mennä jo ajoissa nukkumaan mutta pyörimiseksihän se sitten meni. Ja juuri kun oli nukahtamassa niin hirveä levottomuus iski - minun oli pakko heiluttaa käsiäni ja pyöriä, sitten päätin, että teenpä pienen kävelylekin, etten heiluessani motaise nukkuvaa siskoa vieressäni. Kävelin sitten keittiöön ja jostain kumman syystä keksin syödä muutaman piparin - kyllä yösyöminen kannattaa aina. Mieleni on jo tottunut siihen, että sängyn vieressä on oltava vesilasi, ja vaikka olisin jo nukahtamaisillani, niin nousen juomaan. Toivottavasti en keksi keksinsyöntiä enää toiste. 

Tämän reissun jälkeen koetin sitten käydä nukkumaan uudestaan, ja levottomuus hellittikin hieman, mutta koko yön vain heräilin ja välillä en ollut varma nukuinko vai en. Herätyskello soi sitten puoli kahdeksan ja lääkettä vain naamaan. Sen jälkeen kymmenen minuutin torkku ja sängystä ylös kuin pirteä peipponen.  Herätyskello soi aikaisin koska joulukalenteri tuli telkkarista, kyllä olen 18 ja katson tonttu toljanterin joulukalenterin. 

Tarkoitukseni oli mennä takaisin nukkumaan kalenterin jälkeen, mutta sitten jumahdinkin tietokoneen ääreen. 

 Nyt sitten istun tässä koneen ääressä kylmissäni, vaikka asunto ei edes ole kylmä. Kai tämä on jotain lääkkeen sivuvaikutuksia. Lisäksi oloni on todella huono, ja eilisillasta mahassani on kiertänyt. 

Ja lisäksi levottomuus vaivaa. 

Onneksi tällä hetkellä ei ole koulua tai töitä, niin voi käyttää tämän aamupäivän heräilemiseen ja oman olon selvittämiseen. 

Yöunia on myöskin häirinnyt toisinaan hyvin ahdistavat unet joita nukkumaan mennessäni pelkään.

Tosin lääkkeen pakkausselosteessa on mainittu ne haittavaikutusten kohdalla. Kun rupesin miettimään, niin lääkityksen alettua ahdistavat unet ovat jollain tasolla lisääntyneet. En kuitenkaan haluaisi ruveta vaihtamaan lääkettä, koska siitä on kuitenkin ollut apua. Kunhan saan nytten nostettua tätä lääkeannosta , niin josko se sitten siitä tasaantuisi. 

Tälläistä hieman "synkempää" postailua kuin aiemmin, mutta kun vaihdoin blogini nimeksi "Emma's diary" niin ajattelin, että toisinaan voisin ehkä näyttää myös sen sisäisen itseni, koska tuo "maski" päällä kulkeminen on toisinaan todella hölmöä touhua, mutta minkäs teet.